artikkelit
kokeilu:
Sillä Korvalla: EAT E-Flat -levysoitin
ja Yosegi -äänirasia
Julkaistu:
Hifimaailma 9/2012
Idea latuskaisuudesta ei toki ole vallankumouksellinen, mutta eipä noita paljon. Lattamallinen äänivarsi on harvinainen,
joskaan ei aivan ainutkertainen ilmiö vinyylinkynnön maailmassa.
Tsekin tasavallan Prahassa majaileva EuroAudioTeam on
varsin tunnetun itävaltalaisen levysoitinvalmistaja Pro-Jectin tytäryhtiö, joka aloitteli toimintaansa tuomalla markkinoille laadukkaita audioputkia, mutta joka nyttemmin on
laajentanut toimialaansa raskaammanpuoleisen levysoitinkaluston suuntaan. Jumalattoman järeä, kaksirunkoinen Forte
hyppäsi suoraan vinyylikyntäjien superraskaaseen sarjaan,
mihin se 65 kilogramman massallaan toki kuuluukin.
Lippulaivan kevennetty versio, Forte S, ilmaantui tarjolle viime vuoden puolella. Ja mikä ettei, onhan alalla tarvittava
tietotaito epäilemättä EATinkin hallussa, sillä firmaa vetää
Pro-Jectin toimitusjohtaja Heinz Lichteneggerin aviopuoliso Jozefina.
EAT:n ensimmäinen levysoitin julkistettiin muutama
vuosi sitten. Sehän painaa vain 44 kiloa, mutta
muuten tyyppimerkinnän viittaus pienuuteen on kyllä luokiteltava vitsiksi.
Vaan vielä oli mallistossa tilaa yhdelle levysoittimelle.
EAT E-Flat asettuu paikalleen kolmikon keveimmäksi 18,7
kilon painollaan, mutta onpa sillä tarjota jotain, mikä isommilta puuttuu: lattamallinen äänivarsi. sillä korvalla
EAT E-Flat -levysoitin ja Yosegi -äänirasia
Teksti Jaakko Eräpuu Kuvat Jaakko Eräpuu ja valmistaja
paluu
Lattavarren
kuka
Jaakko
Eräpuu on
maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti
arvostava äänentoiston rautainen
ammattilainen, yli
neljännesvuosisadan kokemuksella.
Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa
aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut
audiokonkari poimii
kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta mielenkiintoisia tuotteita.
72
EAT:n levysoitinmalliston edullisin E-Flat erottuu lajitovereistaan
varsin näkyvällä tavalla
Tai itse asiassa varret, monikossa, sillä soittimen mukana toimitetaan hiilikuitu/kevlar-pohjaisia lattoja kaksin kappalein. Eli tuplavarsisuus on eduksi
rasiavaihtoehtojen määrän maksimoinnissa. More Fidelity on, ja kun sen perään kytki kaksi kappaletta suomalaisen audio-osaamisen merkkipaalua Knif Audion päivitettyjen fet-monojen muodossa, jotka sattuivat olemaan talossa, vinyyli otti kuulijan niin tiukkaan otteeseen, että katoava kansanperinne (lue: cd) jäi unhoon päiväkausiksi.
1. Niinpä kyseessä onkin virtual 24pole motor -toimintaperiaate, jolla tavoitellaan mahdollisimman tasaista käyntiä. Etua on myös
siitä, että ruuvikiinnitteiset rasiat saa kiinnitettyä suoraan
varteen, siihen työstettyjen läpivientien kautta.
Soittimen pyöritysmoottoreita on myös kaksi, vaikka vetohihnoja on vain yksi. Varret eroavat
toisistaan paksuuden ja painon suhteen, millä on merkitystä, kun halutaan asettaa varsi/rasia-yhdistelmän resonanssitaajuus optimiin haarukkaan. Ja EMT STX 20 SUT vielä back uppina.
Pohjamudista yläpilviin
E-Flatin saaminen soittokuntoon edellytti vuosien varrella
kerättyjen valmiuksien täysimääräistä hyödyntämistä, sen
verran erillisinä yksikköinä sen osaset saapuivat tukevassa
vanerilaatikossaan. Kosketuksen intiimiyden
varmistaa tuo edellä jo mainittu, melkoisen painokas ja paikoilleen kierrettävä klamppi.
Lattavarren laakerointi on unipivot-tyyppinen, ja sen antiskatingin kompensointi hoidetaan pienten painojen ja siiman avulla. Äänivarren johdotus on puolestaan järjestetty
proosallisemmin menetelmin. Helppopääsyisimpiäkin ratkaisuja on nähty. Maahantuoja laittoi pyynnöstä mukaan Yosegi
MC -rasian, joka sopi ohuemman lattavarren nokkaan erin-
2
omaisesti, niin joustavuuskertoimensa kuin painonsakin
suhteen. sillä korvalla
ole pyörittimien kansilla näkynyt.
Varttuneemmat hifistit muistanevat NAD:in fleksiibelin
alulittunan iloiselta 1970-luvulta. Rungon, levylautasen ja varren
kiinnitysmekanismin kriittisiin kohtiin on lisätty sorbotaani-resonassivaimennusta. Jopa transistori-integroidulla ja EMT:n stepup-muuntajalla, joka ei teoriassa ole aivan parhaimmillaan
pienen sisäisen impedanssin askien seuralaisena. Rungon pintakäsittely, 34 sen-
1
tin läpimittaisen levylautasen 6,9 kilon massa, tuhti klamppi ja kevyttoimiset käyttökytkimet henkivät laadun leimaa,
eikä varsikaan vaikuta ihan halpikselta. Se on valmistettu kierrätysvinyylistä, jota
valmistaja pitää soinnillisesti parhaana vaihtoehtona. teippikiinnitteisesti! Irrotettavan liitinjohdon
kontaktipiste on sijoitettu soittimen pohjaan. Kaksi moottoria,
yksi hihna. 0,4 millivoltin antojännite edellyttää toki riittävästi gainia tarjoavaa phonoastetta, mutta sellaisiahan rikospaikalta löytyi sekä Dynavector- että More Fidelity
-merkkisinä. Rungon alla sijaitsevat, säädettävät jalat ovat tyyppiä ?levitoiva?.
E-Flat:in lautasen laakerointi on toteutettu keraamisen
kuulan ja teflonpinnoitteisen vastakappaleen avulla. Siis
vinyyli vinyylin poskea vasten. E-Flat luottaa Virtual 24-pole
-järjestelyynsä.
2. Varsikaapeli kulkee latan alapinnassa . No tulipa taas muistuteltua mieleen
kaikki ne vipstaakit ja säädöt, overhangit, VTA:t ym. joita
tarvitaan soittimen saattamiseksi optimiin soittokuosiin.
Pääosa kuunteluista hoideltiin Yosegi-rasialla. on alumiinilautasen päälle kiinteästi asennettua mallia. Levylautasen ?matto. G-714-vartta sitä käytti allekirjoittanutkin, ennen kuin hurahti EMT-kombinaatioon.
Levysoitinkolmikon ja muutaman putkityypin ohessa
EAT valmistuttaa myös rasiakelkkaa ja kahtakin äänirasiaa.
Rasioista toinen ja kelkoista se ainoa kulkevat tuotenimellä
Yosegi, mikä tarkoittaa, että niiden runko on konstruoitu
liimaamalla käsityönä yhteen pieniä, eri puulajien palasia.
Vinyyli vinyyliä vasten
Vaikka EAT E-Flat onkin valmistajan malliston kevein ja
edullisin, se on silti sangen kunnioitusta herättävän massiivinen ja viimeistelty kapine. Niinpä kokeilun aikana
joutui tsekkaaman parikin kertaa kontaktin pitävyyden liitinjohtoa liikutellessa, kytkentää laitteesta toiseen vaihdellessa.
Soitinta on saatavana sekä ilman äänirasiaa että sellaisen kera. Ihan siksi,
että musiikki kuin musiikki kuulosti sen välittämänä helkutin hyvältä. Perinteistä antiskating-vastarintaa: varsia, punnuksia ja siimaa.
73. Samoihin aikoihin japanilainen Grace valmisti ja markkinoi lattamallista puuvartta
G-700-sarjansa puitteissa
Ei kertapamauksella, mutta selkeän tarkoitushakuisen päättäväisesti kuitenkin,
kun Last Record Albumin innoittamana laitoin
Waiting For Columbus -livetuplan tupaan raikumaan.
Levy levyn perään kuunneltuna kokonaisnäkemys
E-Flatin vahvuuksista ja vähän heikkouksistakin paljastui enemmittä ongelmitta. Niiden parissa toistui sama ilmiö kuin muidenkin kanssa: paljon aikojen saatossa pyöriteltyjen älppäreiden ritinät ja napsahdukset häiritsivät harvinaisen vähän musiikista
nautiskelua. Paremman luokan levysoittimistahan alkaa olla jo
runsauden pulaa täällä Suomessakin. PRaT-faktoriltaan
E-Flat on suht nassakka, vaikka vielä jää matkaa regamaiseen etukenoon. (ECM) soivat aikasmoisen herkullisesti helmeillen. Vaan kun soitin/varsi/rasiasysteemi kykenee välittämään Pekka Pohjola Groupin Kätkävaaran Lohikäärme -albumin (Dig it) bpuolen avausbiisin rytmisen etenemän luonteen yhtä
uskottavasti kuin E-Flat/Yosegi, se läpäisee ainakin
meikäläisen sykintäseulan liput liehuen. OK, heikkous saattaa
olla turhan voimakas ilmaisu kuvailemaan ajoittaista ja lievää loudness-fiilistä, jonka ansiosta alapään
voima kohosi mittoihin, jollaisia en ole aiemmin vinyylisysteemistä kuuntelutilassani kuullut. Ei
vaiskaan, varsi hoisi hommansa eleettömän tyylikkäästi, kuten kaikki muutkin kuulemani taiten toteutetut unipivot-varret, geometriaan tai valmistusmateriaaliin katsomatta.
info
EAT E-Flat
Hinta:
EAT Yosegi
Hinta:
Yhdessä:
Lisätietoja:
EAT E-Flat & EAT Yosegi
3 999 ?
1 550 ?
4 999 ?
Scanteknik Oy, (09) 2230 0780,
www.scanteknik.fi, www.euroaudioteam.com
Tekniset tiedot:
EAT E-Flat
Tyyppi:
Hihnavetoinen levysoitin
Mitat (lxkxs): 50 x 14,5 x 40 cm
Paino:
18,7 kg
EAT Yosegi
Tyyppi:
Äänirasia
Neulapaino:
6g
Antojännite
0,4 mV
Impedanssi
12 ohmia
Yosegi-rasian puhtaasta ja selkeän sävyrikkaasta soundista tuli diggailtua niin paljon, että ei tehnyt mieli raksia
sitä varren päästä pois lainkaan.
Otin kuitenkin lattavartisesta tyypit kahdella muullakin askilla, joista Dynavectorin Karat 23 R tarjosi kunnon vastuksen
liimapuurasialle, mutta jäi kuitenkin hieman kliiniseksi ja solakkasointiseksi siihen verrattuna, vaikka se vauhtia ja vaarallisia tilanteita hyvin välittikin. Ja
jumangegga: kyllä tuo peevelin littunavarsi/liimapuu-yhdistelmä kaivoi enemmän asioita esiin kuin
EMT-vakiosettini, joka kyllä yltää samantyyppiseen
järkkymättömään vakauteen kuin euroflättis.
Flättiksestä puheenollen, nk. Kyllä myllersivät Le Merin fortet vakuuttavasti. Löytyy Avidia,
Kuzmaa, Baueria, Brinkmania, Luxmania, Oraclea, järeämpää Regaa, Michelliä, Well Temperediä, Clearaudiota ja SME:tä, joten tiukkaan kilpailutilanteeseen EAT saa
varautua. Toki vastaavalla panostuksella saa muitakin varteenotettavia vaihtoehtoja. Eli kun katselee
aikansa litteää äänivartta, melkein kuulee kuinka se
lisää musiikkiin pientä ylimääräistä väpätystä. Jälkimmäisiähän ihminen, harjaantunut veteraanikultakorvakaan, ei kuule, mutta se ei estä häntä kirjaamasta
ylös tutkailun synnyttämää mielikuvaa. Toki aiemminkin on tullut todettua,
että häiriöiden minimointi lisääntyy kaluston laadukkuuden myötä, mutta EAT-setti on kyllä ko. katsannossa ehkä parasta kuulemistani.
Ajoitukset reilassa
Kovasti arvostamani ja tykkäämäni Patti Smithin
Banga-tupla-lp on pyörinyt tiuhaan saapumisensa
jälkeen. Sitähän piti toki kieputtaa E-Flatillakin. Sama koskee toki myös Yosegia, jolla on kuitenkin edellytyksiä tasavertaiseen kisaan hintaluokkansa valioiden kanssa. sillä korvalla
EAT E-Flat -levysoitin ja Yosegi -äänirasia
lee avaamaan hanaa asentoihin, joissa ne eivät
juuri journalistin tiloissa ole. Tuli koettua sekin,
että keittiön ja olohuoneen välinen ovi sulkeutui
kyökin puolelta. Ja vähän kalliimpienkin.. E-Flat tavoittaa hyvin näennäisen letkeän, mutta
murhaavan tehokkaan kompin olemuksen ja tarjoilee bonuksena myös ehjän kokonaisvaltaiset näkymät hienojen
biisien rakenteellisiin ominaispiirteisiin. Fidelity Researchin MC201vintageklassikko omasi jotain Yosegin soundin kauneudesta,
mutta putosi pronssille parempiaan pehmoilevampana ja aavistuksen aneemisena. Toisaalta
määrän ohessa ilmeni myös kiistatonta laatua, joka
aiheutti bassoalueen tapahtumien seurannan helppoutta.
Massiivisella klassisella orkesterimusiikilla syntyi illuusio toistosta, joka ulottuu kuuloalueen
pohjamudista koirapillitaajuuksiin. Sampoliini
erottaa jyvät akanoista, ja E-Flat on jyvä.
1970-luvun svengaavimpiin rockbändeihin kuuluneen Little Featin parhaisiin kuuluva Last Record Album (Warner) kulkee r & b:n, jazzin, countryn ja
soulin tiheätuntoisessa maisemassa vastustamattoman laid back groovella, kuten combon muutkin päästöt. Se myös houkutte74
Rikkautta rasiasta
Ihminen on omituinen mies, sillä näköaistimus ja
siitä kehitellyt mielikuvat tuppaavat vaikuttamaan myös korvin havainnoituun. Taitaa jo ikä vähän painaa.
Äänivarren alapinnalla kulkeva kaapeli on
kiinnitetty teipillä.
Kovaan seuraan
EAT E-Flat Yosegi-rasialla osoittautui yhdistelmäksi,
joka riittäisi vallan mainiosti esimerkiksi meikäläisen
musiikistanautiskeluvälineeksi. Tuli nimittäin soitettua läpi koko kolmen lp:n boksillinen Debussyn orkesterimusiikkia (Concertgebouw/Haitink/Philips), vaikka alkuperäinen ajatus oli ottaa
vain tyypit. Eli
ilmeisesti rasian säädöt olivat timmissä ja seurantakyky muutenkin mallikas.
Koeponnistuksen loppuvaiheissa muutamat lautasella käväisseet pianisti Keith Jarrettin live sooloalbumit, Paris, Bremen, Köln. Tuulikin tuiversi vinhasti viheltäen. Ennen ja jälkeen Lowell Georgen ennenaikaisen poismenon